Siperiankissa - Tietoa kissarodusta
Siperiankissan paksu ja kiiltävä turkki ei ole vain esittelyä varten, vaikka se onkin upea. Vuosisatojen aikana tälle ikivanhalle rodulle kehittyi kolmikerroksinen, eristävä ja vedenkestävä turkki, joka on ihanteellinen sen alkuperäalueen Siperian ankaraan ilmastoon. Siinä missä kissan esi-isät kehittyivät karuun ulkoilmaelämään soveltuviksi, nykyään Siperiankissa arvostaa mukavampia olosuhteita. Tämä seurallinen kissa voi olla leikkisä, mutta on useimmiten melko tyytyväinen saadessaan käpertyä omistajansa lämpimään kylkeen.
Virallinen nimi: Siperiankissa
Muut nimet: Siperialainen Metsäkissa
Alkuperä: Venäjä
Karvanlähtötaso
4 out of 5Liikuntatarpeet (korkea, matala, keskitaso)
1 out of 5Asuminen muiden lemmikkien kanssa
4 out of 5Lämmin sää?
2 out of 5Lapsiystävällinen?*
5 out of 5
| Uros | Naaras |
|---|---|
| 28 - 33 cm | 28 - 33 cm |
| 7 - 8 kg | 5.5 - 6 kg |
| Life Stage | |
|---|---|
| Kasvavan kissanpennun ikä | Aikuisikä |
| 4–12 kuukautta | 1–7 vuotta |
| Ikääntyvä ikä | Seniorin ikä |
| 7–12 vuotta | 12-vuotiaasta ylöspäin |
Tutustu Siperiankissaan
Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää rodusta
Ylellisen turkkinsa, isojen pyöreiden silmiensä ja vaikuttavan pörheän häntänsä ansiosta Siperiankissa on oikea venäläinen kaunotar. Jos kuitenkin oletat, että sillä on Siperialaisen alkuperänsä vuoksi myös jäätävä temperamentti, olet väärässä. Tämä ihana kissa on oikea pehmo, joka haluaa vain olla lähellä valittuja ihmisiään – se kirjaimellisesti seuraa sinua ympäriinsä ja käpertyy syliisi kuin karvainen lämpöpatteri.
Siperiankissa jopa jutustelee sinulle. Siperiankissa viestii ihmisille suloisesti sirkuttamalla ja kähisemällä, mutta myös perinteisesti kehräämällä ja maukumalla.
Seurallinen Siperiankissa tulee hyvin toimeen myös muiden eläinten ja lasten kanssa. Kissa on luonteeltaan leikkisä ja urheilullinen, mikä tarkoittaa toisinaan energisiä loikkia huonekalujen päälle tai hillitöntä tietokoneesi kursorin lätkimistä. Siperiankissalla on kuitenkin myös rauhallinen ja levollinen puoli. Ei siis ihme, että toisinaan Siperiankissaa käytetään myös terapiakissana.
2 faktaa Siperiankissasta
1. Muodikkaita terveisiä Venäjältä
Käsineet saattavat olla ainoa asia, mikä Siperiankissan talvivaatekaapista puuttuu. Tämän sydämellisen kissan talvivaatetus on vaikuttava: kolmikerroksinen, vettä hylkivä turkki, paksu kauluri, pörröiset pöksyt ja kettumaisen tuuhea häntä. Pörröiset anturat täydentävät Siperiankissan ulkovarusteet, ja ne auttavat kissaa kulkemaan lumisissa maisemissa ennen luoksesi saapumista.
2. Tupsukorvainen Siperiankissa
Ei, se ei ole salakoodia, vaan tapa kuvailla Siperiankissaa, jolla on tummia merkkejä ja tupsukorvat. Jos kissallasi on lisäksi pienet tupsut korviensa kärjissä, sillä on yhteinen piirre isomman ja villimmän kaukaisen serkkunsa ilveksen kanssa. Näitä tupsuja, jotka pitävät kissan korvat puhtaina liasta, kutsutaan ilvestupsuiksi.
Rodun historia
Siperiankissoja on ollut olemassa ainakin tuhat vuotta, ja niitä pidetään norjalaisen metsäkissan sukulaisina: kahden rodun fyysiset yhtäläisyydet ovat ilmeisiä, ja molemmat ovat kehittyneet kestämään ankaria, kylmiä olosuhteita.
Siperiankissa on pitkään ollut suosittu moniottelija kotimaassaan Venäjällä, sillä se on toiminut niin maatilakissana kuin rakastettuna perheen lemmikkinäkin. Lisäksi se on esiintynyt paikallisessa kansanperinteessä ja saduissa.
Vaikka joitakin kissoja esiteltiin näyttelyissä jo 1870-luvulla, vasta kylmän sodan päättymisen jälkeen viehkeät Siperiankissat saivat toden teolla julkisuutta, kun niitä tuotiin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Cat Fanciers' Association hyväksyi rodun rekisteriin vuonna 2000, ja rotu sai champion-statuksen vuonna 2006.
Päästä häntään
Siperiankissan fyysiset ominaisuudet
1.Häntä
2.Korvat
3.Turkki
Asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota
Seuraavassa on mielenkiintoisia faktoja Siperiankissastasi – aina rodun ominaisuuksista yleiseen terveyteen
Sydänvaivat
Yleisesti ottaen Siperiankissa on terve rotu, mutta sillä on taipumus hypertrofiseen kardiomyopatiaan. Tämä sydänsairaus aiheuttaa sydänlihaksen suurenemista ja siten sen tehokkuuden heikkenemistä. Osta kissa aina luotettavalta kasvattajalta, joka kasvattaa pentuja vain terveiksi todetuista vanhemmista.
Varo liikakiloja
Siperiankissa on luonnostaan suuri rotu ja sille saattaa kertyä ylipainoa, mikä voi johtaa terveysongelmiin. Varmista, että kissa syö sopivaa ruokaa oikeita määriä, jotta se pysyy mahdollisimman terveenä. Kissa kannattaa myös viedä säännöllisesti eläinlääkärin tarkistukseen.
Räätälöityä ravintoa yksilöllisiin tarpeisiin
Räätälöidyllä ravinnolla on keskeinen rooli kissan hyvinvoinnin ja kunnon ylläpitämisessä. Ruoka antaa energiaa elintoiminnoille, ja kissojen optimaalisen ravitsemuksellisen koostumuksen tulee sisältää mukautetusti tasapainoisesti ravintoaineita. Kun ruokit niitä tällä tavalla, takaat juuri sopivan ruokavalion, joka ei ole puutteellinen eikä ylenpalttinen ravintoaineiden osalta, sillä molemmilla voi olla haitallisia vaikutuksia kissan terveyteen. P uhdasta ja raikasta vettä tulisi aina olla saatavilla. Kissat ovat myös luonnollisesti sopeutuneet syömään pieniä annoksia 7–10 kertaa päivässä.
Jos kissallasi on terveysongelmia, keskustele asiasta eläinlääkärin kanssa, jolloin hän voi mahdollisesti määrätä kissalle erikoisruokavalion.
Valitessa ruokaa Siperiankissalle on otettava huomioon seuraavat tekijät: sen ikä, yksilölliset herkkyydet, elämäntavat, jotka vaikuttavat merkittävästi sen aktiivisuustasoon ja fysiologinen tila, kuten sterilisaatio/kastraatio, joka voi aiheuttaa painonnousua. Jos kissa pääsee ulkoilemaan valvotusti, myös vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat, varsinkin kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaan karvanlähtöön.
Kasvuvaihe
Kasvu on tärkeä vaihe kissanpennun elämässä. Se on isojen muutosten, löytöjen ja uusien kohtaamisten aikaa. Energian suhteen kissanpennun energia-, proteiini-, kivennäisaine- ja vitamiinitarpeet ovat paljon suurempia kuin aikuisen kissan. Ne tarvitsevat energiaa ja ravintoaineita kehonsa ylläpitoon mutta myös sen kasvuun ja kehittymiseen.
Kissanpennun kasvu voidaan jakaa kahteen vaiheeseen:
Nopeimman kasvun vaihe – syntymästä 4 kuukauteen
Vieroituksen aikana kissanpentu siirtyy nestemäisestä ravinnosta eli emon maidosta kiinteään ruokaan. Tämä ajanjakso vastaa luonnollisesti maitohampaiden puhkeamista 3–6 viikon iässä. Tässä vaiheessa kissanpennut eivät pysty vielä pureskelemaan kunnolla, joten pehmeä ruoka (kostutetut nappulat tai säilyke) auttavat siirtymään nesteistä kiinteään ruokaan. Kissanpennun terni- eli ensimaidon kautta saatu immuniteetti heikkenee 4–12 viikkoa syntymän jälkeen, kun taas kissanpennun immuunijärjestelmä kehittyy vähitellen. Tänä kriittisenä aikana, jota kutsutaan immuniteettivajeeksi, voidaan pennun vastustuskykyä tukea erityisen antioksidanttiyhdistelmän, mukaan lukien E-vitamiini, avulla. Kissanpennut käyvät läpi voimakkaan ja erityisen herkän kasvujakson, jonka aikana ne ovat alttiita ruoansulatushäiriöille. Niiden ruokavalion ei pitäisi silloin sisältää vain runsaasti energiaa kasvua koskevien tarpeiden täyttymiseksi vaan myös hyvin sulavia proteiineja pennun kehittymässä olevan ruoansulatuskanavan tueksi. Myös prebiootit, kuten frukto-oligosakkaridit, voivat tukea ruoansulatuskanavan hyvinvointia tasapainottamalla suoliston mikrobiomia . Kissanpennun ruoan tulee sisältää omega-3-rasvahappoja eli EPA:a ja DHA:ta, jotka auttavat tukemaan hermoston ja aivojen asianmukaista kehitystä.
Vahvistuminen ja tasapaino – 4 kuukaudesta 12 kuukauteen.
Neljännestä kuukaudesta alkaen kissanpennun kasvu hidastuu, joten vähärasvaisemman ruoan tarjoaminen on suositeltavaa. Tämä on erityisen tärkeää jos kissa on steriloitu tai kastroitu. 4–7 kuukauden iässä kissanpentujen maitohampaat putoavat ja korvautuvat pysyvillä hampailla. Kun täysikasvuisen hampaat ovat puhjenneet, kissanpennun olisi hyvä syödä nappuloita, jotka ovat tarpeeksi suuria pureskeltavaksi. Siperiankissan pentujen immuunijärjestelmä kehittyy vähitellen 12 kuukauden ikään asti. Antioksidantit, mukaan lukien
E-vitamiini, voivat auttaa tukemaan pennun luonnollista vastustuskykyä tuossa suurten
muutosten, seikkailuiden ja uusien tuttavuuksien vaiheessa. Ruoansulatuskanava kehittyy asteittain ja saavuttaa kypsyyden noin 12 kuukauden iässä. Tällöin kissa pystyy syömään täysikasvuisten ruokaa.
Mitä tulee Siperiankissan ravitsemukseen, tavoitteet täysikasvuiselle kissalle ovat seuraavat:
Ihanteellisen painon ylläpito erityisesti steriloitujen tai kastroitujen kissojen sekä sisäkissojen osalta käyttämällä hyvin sulavia ainesosia ja pitämällä rasvapitoisuus kohtuullisella tasolla*.
Ruoansulatuskanavan tukeminen ja suolistoflooran tasapainottaminen hyvin sulavien proteiinien ja prebioottien avulla.
Ihon ja turkin hyvinvoinnin ja kunnon säilyttäminen välttämättömien rasvahappojen (erityisesti EPA:n & DHA:n), välttämättömien aminohappojen ja B-vitamiinien avulla.
Virtsateiden hyvinvoinnin ylläpito.
Valikoitujen kuitujen lisääminen stimuloi nieltyjen karvojen poistumista, mikä auttaa vähentämään karvapallojen muodostumista.
Suun päivittäisen hoidon ja hygienian tukeminen.
Jotkin kissat voivat olla nirsoja syöjiä, joten ruoan maistuvuus on avainasemassa. Ainutlaatuinen koostumus ja aromit, nappulan koko, erityinen rakenne tai eri muotojen tai tekstuurien yhdistelmä (kuiva- että säilykeruokien tarjoaminen) auttavat stimuloimaan ruokahalua.
*Ruoan energiatason mukauttaminen kissan energiantarpeen mukaan rohkaisee sitä säätelemään omaa kulutustaan. Kissojen on yleensä vaikeampaa hillitä ruokahaluaan, jos nappula sisältää paljon rasvaa.
7 ikävuoden jälkeen
Siperiankissassa voi alkaa
ilmetä ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä. Antioksidantteja sisältävä koostumus auttaa ylläpitämään elinvoimaa, ja sopiva fosforipitoisuus
auttaa ylläpitämään munuaisten hyvinvointia .
Ikääntyessä myös ruoansulatus muuttuu. Ikääntyneellä eli yli 12-vuotiaalla kissalla voi joskus olla myös ravintoaineiden imeytymisvaikeuksia. Ikääntyvän kissan painon ylläpitämiseksi ja puutosten välttämiseksi kissalle tulisi antaa erittäin sulavaa ruokaa, joka on täynnä välttämättömiä ravintoaineita.
Ikääntyessään kissat kärsivät yhä useammin hammasongelmista, ja joillakin ikääntyneillä kissoilla maku- ja hajuaisti voivat myös heikentyä, mikä voi vähentää ruokahalua. Jotta ne syövät jatkossakin riittävästi, nappuloiden muodon, koon ja kovuuden – eli rakenteen – olisi hyvä sopia niiden leuoille.
Huomaa, että myös ikääntyvän kissan optimaaliseen energiatasoon vaikuttaa kissan yksilöllinen elämäntyyli. Säännöllisesti ulkoilevalle iäkkäälle kissalle sopii ruokavalio, jonka energiapitoisuus on hieman suurempi. Toisaalta ikääntyminen ei vähennä sisäkissan lihomisen riskiä. Tällaisen lemmikin syömää kalorimäärää on yhä seurattava tarkasti. Siksi kohtalaisesti rasvaa sisältävä ruoka voi olla sopivin.
Siperiankissan hoitaminen
Vinkkejä trimmaamiseen, kouluttamiseen ja liikuntaan
Siperiankissan upean, paksun turkin pitäminen kunnossa ei vaadi paljon vaivaa: harjaamalla tai kampaamalla se kahdesti viikossa turkki pysyy takuttomana. Karvanlähtöaikana turkkia voi joutua harjaamaan useammin. Korvien ja hampaiden säännöllinen puhdistaminen (päivittäin, jos mahdollista) ja kynsien leikkaaminen ovat myös tärkeitä, ja kissalla on oltava raapimispuu, jotta se voi toteuttaa luontaista taipumustaan raapimiseen. Siperiankissat ovat leikkisiä ja pitävät juoksemisesta, hyppimisestä tai lelujen jahtaamisesta. Jos olet kärsivällinen, älykästä Siperiankissaa on helppo opettaa tottelemaan käskyjä ja tekemään temppuja, mikä antaa sille myös henkistä stimulaatiota.
7/7
Kaikki Siperiankissasta
Ei oikeastaan. Siperiankissan turkki saattaa olla paksu ja vaikuttava, mutta se vaatii vain pikaisen harjauksen muutaman päivän välein pysyäkseen hyvässä ja takuttomassa kunnossa. Karvanlähtökaudella (kahdesti vuodessa) turkkia on harjattava hieman useammin, ja todennäköisesti joudut imuroimaan PALJON useammin.
Mitään kissaa ei voi pitää täysin hypoallergeenisena. Joidenkin mielestä Siperiankissa ei kuitenkaan aiheuta niin vahvoja reaktioita allergisissa ihmisissä kuin toiset rodut. Tämä saattaa johtua siitä, että Siperiankissalla on vähemmän allergiaa aiheuttavaa proteiinia syljessään ja ihossaan kuin muilla kissoilla. Ilmiötä kuitenkin tutkitaan edelleen.
Lue lisää tästä aiheesta
Lähteet
- Veterinary Centers of America https://vcahospitals.com/
- Royal Canin Cat Encyclopaedia. Ed 2010 and 2020
- Banfield Pet Hospital https://www.banfield.com/
- Royal Canin BHN -tuotekirja
Jaa sivu