Puhutaanpa australianpaimenkoirista

Australianpaimenkoiran ruokaa valittaessa on otettava huomioon monet tekijät: ikä, elämäntapa, aktiivisuus, fysiologinen kunto ja terveys, mukaan lukien mahdollinen sairaus tai herkkyys. Ruoka tarjoaa energiaa koiran elintoimintojen ylläpitämiseen, ja täydellisen ravitsemuksellisen koostumuksen tulisi sisältää tasapainoisesti eri ravintoaineita, jotta vältytään ravintoainepuutteilta tai niiden ylisaannilta, mitkä molemmat voivat olla koiralle haitallista.

Puhdasta ja raikasta vettä tulee olla aina saatavilla virtsan hyvän säännöllisyyden tukemiseksi. Ota vettä mukaan kuumalla säällä ja erityisesti silloin, kun liikut koiran kanssa helteellä, jotta se saa säännöllisiä vesitaukoja.

Energiansaantia voidaan myös joutua mukauttamaan ilmasto-olosuhteisiin. Talvella ulkona asuvan koiran energian tarve kasvaa.

Australialainpaimenkoiran pennun energian, proteiinin, kivennäisaineiden ja vitamiinien tarve on paljon suurempi kuin aikuisen koiran. Ne tarvitsevat energiaa ja ravinteita kehonsa ylläpitämiseen, mutta myös sen kasvattamiseen ja vahvistamiseen. Australianpaimenkoiran pennun immuunijärjestelmä kehittyy vähitellen 12 kuukauden ikään saakka. Antioksidantit – mukaan lukien E-vitamiini – voivat auttaa tukemaan pennun luonnollista vastustuskykyä tuossa suurten muutosten, seikkailuiden ja uusien tuttavuuksien vaiheessa. Pennun ruoansulatustoiminnot eroavat myös aikuisen australianpaimenkoiran vastaavasta: sen ruoansulatusjärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt, joten on tärkeää tarjota hyvin sulavia proteiineja, joita se voi hyödyntää tehokkaasti. Prebiootit, kuten frukto-oligosakkaridit, tukevat ruoansulatuskanavan terveyttä tasapainottamalla suolistoflooraa, mikä parantaa ulosteen laatua.

Samoin pennun hampaat - alkaen maitohampaista tai ensimmäisistä hampaista, sitten pysyvistä hampaista - ovat tärkeä tekijä, joka on otettava huomioon valittaessa nappuloiden kokoa, muotoa ja rakennetta. Tämä lyhyt kasvuvaihe vaatii myös paljon energiaa, joten ruoan on oltava energiatiheää (ilmaistaan yksikkönä Kcal/100 g ruokaa). Lisäksi muiden ravintoaineiden pitoisuudet ovat normaalia suuremmat erityisessä kasvuruoassa. On suositeltavaa jakaa päivittäinen ruokamäärä kolmeen ateriaan, kunnes koira on kuuden kuukauden ikäinen. Tämän jälkeen voi siirtyä kahteen ateriaan päivässä.

Koko elämänsä ajan on tärkeää välttää australianpaimenkoirien ruokien tai rasvaisten välipalojen ruokkimista. Palkitse sitä sen sijaan nappuloilla, jotka on otettu sen päivittäisestä ruokamäärästä, ja noudata tiukasti pakkauksen ruokintaohjeita painonnousun välttämiseksi.

Aikuisen australianpaimenkoiran tärkeimmät ravitsemustarpeet ovat:

Ihanteellisen kehonpainon ylläpitäminen käyttämällä hyvin sulavia ainesosia ja rasvapitoisuuden pitäminen järkevällä tasolla

Optimaalisen sulavuuden edistäminen korkealaatuisen proteiinin ja tasapainoisen ravintokuidun saannin avulla

Ihon ja turkin terveyden ja kauneuden säilyttäminen välttämättömien rasvahappojen (erityisesti EPA-DHA:n), välttämättömien aminohappojen ja B-vitamiinien avulla.

Luonnollisen vastustuskyvyn tukemiseksi suositellaan ravintoa, joka sisältää antioksidantteja ja mannaanioligosakkarideja.

7 ikävuoden jälkeen australianpaimenkoirilla alkaa näkyä ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä. Antioksidanteilla rikastettu koostumus auttaa ylläpitämään niiden elinvoimaisuutta, ja tietyt ravintoaineet, kuten kondroitiini ja glukosamiini, auttavat ylläpitämään terveellisiä luita ja niveliä. Ikääntymiseen liittyy myös ruoansulatuksen muuttuminen ja erityiset ravitsemukselliset tarpeet, joten ikääntyneiden australianpaimenkoirien ruoan tulisi olla seuraavanlainen:

Korkeampi C- ja E-vitamiinipitoisuus. Näillä ravintoaineilla on antioksidanttisia ominaisuuksia, ja ne suojaavat kehon soluja ikääntymiseen liittyvän oksidatiivisen stressin haitallisilta vaikutuksilta.

Laadukas proteiini. Toisin kuin laajalle levinnyt väärinkäsitys, ruoan proteiinipitoisuuden alentaminen ei tuo juurikaan hyötyä munuaisten vajaatoiminnan rajoittamisessa. Lisäksi vanhemmat koirat käyttävät vähemmän tehokkaasti ruokavalion proteiinia kuin nuoremmat koirat. Fosforipitoisuuden vähentäminen on hyvä tapa hidastaa munuaisten toiminnan asteittaista heikkenemistä.

Suurempi raudan, sinkin ja mangaanin pitoisuus, jotta iho ja turkki pysyvät hyvässä kunnossa.

Suurempi määrä monityydyttymättömiä rasvahappoja auttaa ylläpitämään turkin laatua. Koira pystyy tavallisesti tuottamaan itse näitä rasvahappoja, mutta ikääntyminen voi vaikuttaa tähän fysiologiseen prosessiin.

Ikääntyessään koirat kärsivät yhä enemmän hammasongelmista. Jotta ne syövät jatkossakin riittävästi, nappuloiden muodon, koon ja kovuuden pitää sopia niiden leuoille.